Ménièren tauti ei ole vain huimauskohtauksia. Se on myös elämää epävarmuuden kanssa: keho ei aina kerro etukäteen, millainen päivä on tulossa tai milloin seuraava kohtaus tulee.
Tässä kerron siitä, mitä sairauden kanssa eläminen voi tehdä mielelle ja arjelle sekä miten psyykkinen tuki ja keho–mieli-työskentely voivat auttaa jaksamaan oireiden rinnalla. En tee lääketieteellisiä arvioita tai diagnooseja enkä anna sairauden hoito-ohjeita. Ne kuuluvat terveydenhuollon ammattilaisille.
Kun kohtauksia ei voi ennakoida
Kun huimauskohtaus voi tulla yllättäen, mieli alkaa helposti varautua.
Entä jos kohtaus tulee kaupassa? Uskallanko ajaa? Mitä jos olen silloin yksin? Pääsenkö kotiin?
Tällainen ennakointi on ymmärrettävää. Mieli yrittää pitää meidät turvassa ja valmistautua tilanteeseen, jota emme pysty täysin hallitsemaan.
Jatkuva valppaana oleminen kuitenkin kuluttaa. Vaikka kohtauksia olisi harvoin, niiden mahdollisuus voi olla mielessä paljon useammin.
Kohtauksen pelko voi alkaa ohjata arkea
Pelko saa monenlaisia muotoja.
Voi pelottaa, mitä tapahtuu, jos kohtaus alkaa julkisella paikalla. Yksin oleminen, autoilu, matkustaminen tai lähteminen kauemmas kotoa voi alkaa tuntua epävarmalta. Joskus mielessä on jo valmiiksi suunnitelma siitä, mistä pääsee nopeasti pois tai kenelle voi soittaa.
Pelko ei ole merkki heikkoudesta. Se on ymmärrettävä reaktio kokemukseen, jossa oma keho on aikaisemmin yllättänyt rajusti.
Jos pelko alkaa vähitellen määrittää sitä, minne menee ja mitä uskaltaa tehdä, elämä voi kuitenkin alkaa kaventua oireiden ympärille.
Sairaus tuo mukanaan myös väsymystä ja luopumista
Toistuvat kohtaukset, kuulon muutokset ja sairauteen liittyvä epävarmuus voivat olla kuormittavia. Mukana voi kulkea myös surua.
Ikävä entiseen elämään. Suru muuttuneesta kuulosta. Harmitus siitä, ettei enää pysty tekemään kaikkea yhtä huolettomasti kuin ennen. Huoli työstä, ihmissuhteista tai tulevaisuudesta. Näille tunteille on tärkeää antaa tilaa.
Ménièren tauti ei myöskään aina näy ulospäin. Ihminen voi näyttää muiden silmissä voivan hyvin ja samaan aikaan käyttää valtavasti voimavaroja siihen, että selviää tavallisesta päivästä. Siksi yksi sairauden raskaimmista puolista voi olla kokemus siitä, etteivät muut oikein ymmärrä.
Voinko vielä luottaa omaan kehooni?
Kun oma keho on yllättänyt voimakkailla kohtauksilla, sen tuntemuksia alkaa helposti tarkkailla. Pieni heilahdus voi herättää kysymyksen: alkaako se nyt? Toisaalta kehoa ei ehkä haluaisi kuunnella lainkaan. Toisaalta sitä huomaa kuuntelevansa jatkuvasti.
Luottamusta ei tarvitse palauttaa kerralla. Sitä voidaan rakentaa vähitellen myös huomioimalla niitä hetkiä, jolloin olo on riittävän turvallinen ja keho toimii ilman jatkuvaa tarkkailua.
Tavoitteena ei ole vakuuttaa itselleen, ettei uutta kohtausta koskaan tule. Sellaista lupausta kukaan ei voi antaa. Tavoitteena on, ettei kohtauksen mahdollisuus veisi kaikkea tilaa elämältä.
Miten psyykkinen tuki ja keho–mieli-työskentely voivat auttaa?
Ménièren taudin psyykkisessä tuessa ei hoideta itse sairautta. Sen sijaan voidaan työskennellä sen kanssa, miten sairaus, oireisiin liittyvä epävarmuus ja pelko vaikuttavat elämään. Yhdessä voimme esimerkiksi:
- käsitellä kohtauksiin liittyvää pelkoa ja ennakoivaa huolta
- tunnistaa tilanteita, joita sairauden vuoksi on alkanut vältellä
- harjoitella suhtautumaan kehon tuntemuksiin ilman jatkuvaa varuillaan oloa
- vahvistaa keinoja rauhoittua ja palautua kuormittavista tilanteista
- käsitellä sairauteen liittyvää surua, uupumusta ja elämänmuutoksia
- etsiä pieniä, realistisia askelia kohti asioita, joita haluaisit takaisin elämääsi
- rakentaa vähitellen uudelleen luottamusta omaan kehoon ja omaan pärjäämiseen
Työskentely on ratkaisukeskeistä. Sairautta tai sen vaikutuksia ei vähätellä, mutta huomio ei jää myöskään vain siihen, mitä sairaus on vienyt. Katsomme yhdessä myös sitä, mitä elämässäsi on edelleen mahdollista vahvistaa ja saada takaisin.
Tapaamiset ovat verkossa, joten mukaan voi tulla kotoa ja myös silloin, kun vointi vaihtelee.
Yksin ei tarvitse jäädä
On asioita, joita on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole itse kokenut voimakasta huimauskohtausta tai siihen liittyvää epävarmuutta. Siksi myös vertaistuella voi olla oma tärkeä paikkansa.
Järjestän verkossa ohjattuja vertaistapaamisia, joissa kokemuksia voi jakaa turvallisesti toisten samankaltaisia asioita kohdanneiden kanssa: katso vertaistapaamiset. Lisäksi Huimaus- ja Meniere-liitto tarjoaa tietoa ja vertaistukea Ménièren tautia sairastaville ja heidän läheisilleen.
Milloin terveydenhuoltoon?
Uudet, äkilliset tai selvästi muuttuneet oireet on tärkeää arvioida terveydenhuollossa. Minä en tee lääketieteellisiä arvioita tai diagnooseja, eikä tarjoamani tuki korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen tutkimusta, hoitoa tai kuntoutusta.
Elämälle voi löytyä jälleen enemmän tilaa
Ménièren tauti tuo elämään epävarmuutta, jota ei aina voi poistaa.
Mutta kaikkea epävarmuutta ei tarvitse ensin ratkaista, jotta elämä voisi jälleen tuntua enemmän omalta. Tavoitteena ei ole oppia elämään pelon ehdoilla, vaan löytää vähitellen enemmän tilaa luottamukselle, omille valinnoille ja tavalliselle elämälle.
Sinun ei tarvitse tehdä sitä yksin.

